Ansa on tehnyt hirveän pitkän matkan tämän vuoden aikana mitä me olemme toisemme tunteneet. Se on kehittynyt koirana valtavasti, se on saanut itseluottamusta ja siitä on tullut mahdottoman pätevä. Ansan ensimmäiset toko-kokeet olivat 25.4.2010 ja tuntuu hienolta että vajaa vuosi sen jälkeen Ansa on jo kisannut ensimmäisen kisansa evl:ssä saaden ensimmäisen ykköstuloksensa.. se on hienoa, mahtavaa niin hienoa että en osaa edes sanoa.. en ikinä unelmoinut meidän saavuttavan tätä näin lyhyessä ajassa.
Jonkun mielestä se ei ole kummoinenkaan suoritus bordercollielta. Minä itse en ajattele koskaan Ansan osaamista itsestään selvänä, Ansa ei osannut vuosi sitten tulla sivulle saati istua käksystä ja minulta nousee tukka pystyyn jo pelkästään siitä kun kuulen jonkun sanovan "sehän on bortsu, kyllähän se nyt osaa" se ei valitettavasti mene niin, vaikka sinulla miten olisi bordercollie se ei tarkoita sitä että saisit asiat ilmaiseksi ilman kouluttamista ja työtä tekemättä. Me olemme tehneet Ansan kanssa hurjasti töitä ja ratkoneet ongelmia päästäksemme tähän missä olemme nyt ja vielä on hurjasti töitä tehtävänä.
Ansa on melko neuroottinen ja omituinen koira, esimerkkinä vaikkapa Ansan mahdoton halu tuijottaa/aijata/koomata asioita, tuijotus kohteeksi kelpaa vaikkapa maassa oleva roska..Tämä ominaisuus monesti haittaa treenaamista tai ainakin asettaa lelun käyttöön palkkana rajoitteita/haasteita. Onneksi olemme saaneet tämänkin asian jonkinlaiseen hallintaan ja se ei enää tuota niin paljon harmia kuin aiemmin. Tarttumisen sekä haukkumisen opettaminen käskystä ovat auttaneet asiaa paljon, niillä saa käteveästi muutettua Ansan "tilaa" ja katkaistua tuijotuksen..Salaa kadehdin koiran omistajia joilla on lelua hurjasti ravisteleva koira :D omani kun mieluummin vain tuijottaa.
Ansan kanssa elämä ei ole milloinkaan tylsää ja vauhtiakin löytyy oikeastaan kokoajan. Ansa on kuin lapsi joka on juonut liikaa energia juomaa, koko ajan menossa ja kova tsättäys päällä.. jos Ansaa ei välillä pysäytä ja käske rauhoittumaan ei asioista tule mitään. Ansa saattaa kiihtyä 0-100 ihan turhan päiväisestä asiasta, toisaalta se ei taas hötkyile turhasta ja voi nukkua vaikka muut koirat leikkisivät vieressä.. Toisaalta Ansa on äärettömän helppo koira ja sen kanssa on helppo mennä mihin vain, sen voi pitää irti paikassa kuin paikassa ja se pysyy kokoajan lähellä. Se myös kuunelee jokaisen sille annetun käskyn ja pyrkii toteuttamaan sen mahdollisimman hyvin..
minä rakastan boowecoowietani juuri sellaisena kuin se on, omituisena ja neurootisenakin se on parasta mitä voi elämäänsä saada :)
Voi miten hieno kirjoitus Ansa-pikkuisesta =)
VastaaPoista