Meille kuuluu ihan hyvää.
Kukaan ei ole ehtinyt päivittää blogia, eikä täällä silti ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista.
Tokossa on kisattu 4 kisaa tämän vuoden puolella. Agissa muutama startti.. Ei siis hirmu paljon mutta kuitenkin. Valmennusrenkaan pääsykokeissa käytiin ja saatiin ihan komeet haukut joten se siitä tavoitteesta :D siirrytään eteenpäin... Ansa ei ollut yhtään oma itsensä ja minä latasin sen harteille hirveät paineet ja odotukset vaikka se ei selvästi ollut siihen valmis.. Treenaaminen kun on ollut todella haparoivaa ja epäsäännöllistä Ennan syntymän jälkeen.
Viimepäivinä on tullut tehtyä paljon jälkeä. Edelleen tavoitteena korkata jälkikisat tällä kaudella. Uskon että se voi jopa olla mahdollista.
Pitäisi aloittaa treenit sm-tokoja varten. Joko nyt olisi meidän aika päästä jatkoon? Joko tänä vuonna olisimme iskussa? Voisi olla ja onkin jos keksin keinon saada Ansa pysymään kasassa koko kisasuorituksen ajan. Ongelmana ollut tänä vuonna paikalla istuminen... Saattaa valua maahan jo ennen kuin ehdin edes piiloon. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran jo messarin kokeessa 2011 ja sen jälkeen paikalla istuminen on ollut epävarma ja samaa varmuutta siihen ei ole satu kuin ennen. Typerää koska muuten onnistumiset kokeissa ovat olleet hyviä ja ilman nollaa istumisesta Ansan tulokset olisivat olleet 300 pisteen pintaan. Eli ihan kelvollisia kuitenkin..
Toinen juttu mikä pitäisi aloittaa on ampumis treenit.. Voi silti olla että tämä on kohtuullisen lyhyt projekti. Ainakin toivottavasti. Voihan olla että Ansa muistaa viime vuotisen ampumis tehotreenin ja treeniä ei nyt tarvita juuri lainkaan.
Tekstistä huomaa että se on naputeltu puoli kahdelta yöllä.. En saa unta. Minua vaivaa aivan hillitön pentukuume :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti