niin kuin tapana on..

Niin kuin mulla tapana on aika ajoin kirjoittaa ylistys postauksia Ansasta niin tästä lähtee taas yksi.. Luvassa on siis vain yksinkertaista höttöä siitä miten Ansa nyt vaan on parasta mitä mun elämään on neljällä tassulla vaeltanut..

aloitetaan vaikka viime vuoden messari tokosta :) niitä fiiliksiä ei ehkä unohda koskaan.. ja niillä on hyvä aina vähän herkutella :D

Keväällä Ennan syntymä oli odotetusti Ansalle kova paikka mutta kaikesta huolimatta Ansa otti Ennan vastaan niin isolla sydämälle kuin vain pieni koira voi. Olihan Ansa odottanut "pentua" mun kanssa jo useamman kuukauden ja seuranut mua kuin varjo kaikkialle koko raskauden ajan. 

Ansa kestää Ennan huomion osoitukset ja hakeutuu muita koiria selkeästi useammin Ennan seuraan. Se jaksaa maata Ennan seurana leikkimatolla leluja siirrellen pitkiäkin hetkiä.. 

Vaikka treenaaminen on kieltämättä jäänyt luvattoman vähälle. Ei mitään suurta katastrofia ole saatu aikaan... pienen syys masennuksen Ansa itselleen kehitteli ja mikään ei tahtonut onnistua. Eritoteen haku kärsi kaikkien näkyvämmin.. Solmut saatiin kuitenkin auki ja nyt Ansa rullaa metsässä menemään entiseen malliin :)

Uusi alue valtaus on ehdottomasti jälki! Jälki on uusi sekä minun että Ansan ehdoton lemppari! Tätä kun pystytään treenaamaan vaikka joka päivä aina vauvan päivä uniaikaan :) Mun silmissä vilkkuu jo ensikauden etsintäkokeet ja jälkikokeet.. hakukokeesta puhumattakaan..

Summasummaarum Ansa on vaan niin paras ja tuntuu sopeutuvan lajiin kuin lajiin taikka sitten ihan vain perhe elämään. Miten voikaan käydä näin hyvä tuuri kun ottaa kodinvaihtaja koiran? Mistä ikinäkään löytyy toinen yhtäpätevä eläin täyttämään Ansan isot saappaat?

Iso kiitos Ansa !